Totumme mm. erilaiseen lihasten kuormitukseen, ravinnon laatuun, ravinnon ja valon määrän sekä lämpötilojen vaihteluun kohtuullisen hyvin (voi olla myös, että jonkin kyvyn merkityksellisyys on ajan kuluessa vähentynyt ja ominaisuus on hävinnyt meiltä), mutta toisaalta sellaiset asiat, jotka ovat olleet selviytymisen kannalta jopa haitallisia, adaptoituvat heikosti. Näihin asioihin luen kuuluvaksi pitkäaikaisena jatkuvan istumisen.
Istuessamme emme yleensä kannattele taakkoja rankamme päällä, mutta toisaalta monen meistä päivät sisältävät valtavan paljon istumista. Istuessa ryhdikkään asennon kannattelu vaatii yllättävän paljon tahdonalaista lihasvoiman käyttöä. Erityisesti, kun lonkkakulma eli reiden ja ylävartalon kulma jyrkkä eli lähellä 90 astetta. Tämän voi jokainen todeta helposti itse istumalla tuolilla ja yrittämällä säilyttää ylävartalossa vastaava asento kuin kävellessä. Asennon hakeminen ja löytäminen onnistuu melko varmasti jokaiselta, mutta entä sen säilyttäminen kymmenen minuutin ajan? Tämäkin onnistuu kyllä, jos keskityt asennon ylläpitoon. Entä lukiessasi tai katsellessasi vaikka ohjelmaa ruudulta? Nojautuessasi taaksepäin tuolin selkänojaa vasten todennäköisesti onnistut säilyttämään asennon kohtalaisen hyvin, eritoten mikäli selkänoja on hyvin muotoiltu ja joustaa mukavasti taaksepäin. Mutta nojatessasi taakse avaat lonkkakulmaa! Reiden yläpinnan pysyessä paikallaan ylävartalosi kallistuu taaksepäin eli lonkkanivel suoristuu jonkin verran. Itseasiassa ylävartalon normaalinotkot säilyttävä asento taitaa säilyä sitä helpommin mitä pidemmälle taaksepäin pääset nojautumaan ja saat vielä pääsikin tuettua tuolin niskatukeen. Niskatuen tuoma tuki (eli osuus, jonka se pään painosta kannattelee) kasvaa mitä pidemmälle taaksepäin nojaudut. Sama pätee selkänojaan.
Istuessasi ”pystyssä” ylävartalo seisomaryhdissä, selkänoja, saatikka laadukaskaan niskatuki, eivät käytännössä kannattele lainkaan ylävartalosi painoa. Tukea saat vain, kun nojaudut taakse selkänojan ja niskatuen päälle. Nojautuminen onnistuu, kun vaikkapa puhut puhelimessa tai pohdiskelet jotain asiaa. Vielä katsellessasi ruudullekin pysyt vielä selän kannalta ”normaaliasennossa” vaikka joudutkin vähän niskaa tuelta nostamaan ruudulle nähdäksesi.
Nojaaminen vaikeutuu merkittävästi, kun tartut hiireen tai viimeistään, kun alat kirjoittaa ja tarvitset pöydällä nököttävää näppäimistöäsi. Nojatessasi et näe kunnolla pöydän pintaa ja joudut kurkottelemaan. Joudut vähentämään selkänojan tuomaa tukea ja nousemaan pystympään, jotta pääset tehokkaasti näppäilyn ja hiirityöskentelyn pariin. Tällöin selkäsi usein irtoaa selkänojasta ainakin alaselän ja niskan osalta, kun takapuolesi siirtyy vähän eteenpäin. Alaselän luonnolliset kaaret kääntyvät helposti kohti C-kirjaimen kaarevaa muotoa. Vaikka selkä joltain kohtaa koskettaisikin selkänojaan, niin selkänoja ei juuri lainkaan kannattele vartalosi painoa. Ylävartalosi asettaa nyt painonsa, selkänojan osittaisen tuen kadotessa, tuolin istuinosan päälle ja rangallesi asettuva paine kasvaa sitä suuremmaksi mitä alemmaksi rangan nikamia ja välilevyjä mennään. Tämä ei ole rangan rakenteen tai lihasten kannalta ongelmallista, kun luonnolliset kaaret säilytetään eli hyvässä ryhdissä istuttaessa tai kävellessä. Mutta entä nyt, kun selkäsi kaartuu roikottaen C-kirjaimen muodossa päätäsi suunnilleen pystysuoraan lantiosi yläpuolella?
Vaikka asento ei näytä tai äkkiä tunnukaan vaaralliselta, niin siitä silti aiheutuu monelle eri tavoin oireilevia ongelmia. Selän luonnollisten kaarien poistuessa asento poikkeaa varsin merkittävästi siitä luonnollisesta asennosta, joka meillä ylävartalossamme on kävellessämme. Voidaan myös pohtia kumpaa asennoista on ihmisen evoluution aikana tarvittu enemmän päivittäisissä toimissamme. Seisoma-asennon kaltaisessa ryhdissä rangan luontaisten kaarien toteutuessa rankamme kestää mainiosti taakkoja, tärähdyksiä ja nopeita liikkeitä. Rangasta saadaan luontainen tuki ja rangan ympärillä olevat lihakset työskentelevät sen mukaan, kuin niitä asennon muutoksiin, taakkojen kannatteluun tai liikkeeseen tarvitaan.
Selän pyöristyessä menetämme suuren osan rangan luontaisesti tarjoamasta tuesta. Se paino, mitä luisen rangan kuuluisi normaalisti kannatella suuren osan valveillaoloajastamme, siirtyy nyt enemmän välilevyjen ja lihasten staattisen jännityksen kannateltavaksi. Välilevyt ovat sitä kovemman paineen alla mitä alemmas rankaa mennään. Lihakset väsyvät jatkuvassa staattisessa jännityksessä. Lihakset, jotka soveltuvat lyhyisiin aktiviteettijaksoihin hyvin ovat nyt staattisessa jännityksessä jopa tunteja kerrallaan. Painoa ei välttämättä ole paljon kannettavana, mutta koeta kannatella kättäsi sivulla edes vartin verran! Mieti sitten sitä työtä mitä pyöristyvän selkäsi ja niskasi lihakset joutuvat tekemään jatkuvasti kannatellessaan rankasi muodostaman C-kirjaimen päässä kököttävää päätäsi. Elimistömme varmaan kummastelee tilannetta ja miettii, että ilmeisesti tämän yksilön tulee jostain syystä kököttää selkä kaarella ja yrittää mukautua tilanteeseen. Kuten aiemmin mainitsin, niin elimistömme mukautuu varsin hyvin niihin asioihin, jotka ovat aina olleet henkiin jäämiselle merkityksellisiä. Jatkuva kumara staattinen asento ei varmasti monella kuulu näihin helposti adaptoituviin ominaisuuksiin. Näin elimistömme keinot mukautua tähän nykypäivänä valtavan paljon toistuvaan asentoon ovat varsin puutteellisia. Muista siis kiinnittää erityistä huomiota istuma-asentoosi!
Jani Ropponen on Top-Cousins Oy:n ergonomia-asiantuntija. Jani on erikoistunut aktiiviseen istumiseen ja hän on viimeisen 15 vuoden aikana ollut mukana useiden aktiivi- ja satulatuolien tuotekehityksessä, hyödyntäen saamaansa tietotaitoa jatkuvasta dialogista fysioterapeuttien, tutkijoiden, asiantuntijoiden sekä lääkäreiden kanssa. Jani opiskelee parhaillaan töiden ohessa YAMK:ssa dataperusteista hyvinvointiteknologiaa.
]]>Käy lukemassa artikkeli Design Foundationin sivuilta: Linkki artikkeliin
]]>
Mitä tekemistä ryhdillä sitten on selviytymisen kannalta ollut? Ihminen on ollut aina suuren osan päivää pystyasennossa, kävellyt, juossut ja kantanut taakkoja. Selviytyäksemme päivästä meidän on täytynyt liikkua, mutta siinä samalla elimistömme on ollut pitkin päivää liikkeellä tuhansien sukupolvien ajan. Monet elintoimintomme ja rakenteemme ovat kehittyneet myös niin, että toimiakseen kunnolla ja kestääkseen vuosien rasitusta, niiden tulisi saada liikettä, askeleita ja ottaa vastaan kuormitusta tietyissä asennoissa. Aineenvaihduntamme verenkierrosta peristaltiikkaan hyötyy liikkumisesta, pystyasennosta (eli hyvästä ryhdistä tarkoittamassani merkityksessä) ja kohtuullisesta rasituksesta. Savolaisin sanankääntein voisin sanoa, että näiden asioiden oikean määrän johtaessa hyvinvointiin, johtaa niiden puute taas pahoinvointiin. Kun esivanhempamme ovat miljoonien vuosien ajan olleet seisaallaan ja liikkuneet, niin olisi jopa naiivia odottaa, että elimistömme ja rakenteemme kovin hyvin kestäisivät pitkäaikaista paikalleen jysähtämistä, poikkeuksellisia asentoja (staattinen istuminen pitkään jatkuessaan) ja toimettomuutta.
Myös merkittävien taakkojen nostamisen ja kantamisen kannalta rankamme toimii erinomaisesti ollessaan oikeassa asennossa eli normaalia ryhdikästä kävelyä vastaavassa asennossa. Selkärankamme selän ja niskan kaarien oietessa tai peräti pyöristyessä väärään suuntaan tulee rangastamme haavoittuva. Paino ei ole enää rangan vahvojen luisten rakenteiden varassa vaan siirtyy välilevyjen päälle. Lihakset eivät voi kovin pitkälle kompensoida menetettyä tukevan rakenteen antamaa jämäkkyyttä ja välilevyille voi tulla yllättävänkin helposti liikaa painetta. Näin riski välilevyn pullistumiin kasvaa erityisesti alaselässä ja varsinkin, jos päälle lisätään vielä taakkaa. Selän lihakset myös pyrkivät suojelemaan rankaa, ja erityisesti rangan sisällä kulkevia hermoja, vääränlaisen kuormituksen aiheuttamalta loukkaantumisriskiltä. Erityisen huonosti selkä kestää rasitusta pyöreänä ja voimakkaasti kiertyneenä. Selkä voi siis kuormituksen ja hankalien asentojen seurauksena helposti kipeytyä ja jumittua. Kyse ei tarvitse olla välilevynpullistumasta tai venähdyksestä, jotka eivät siis läheskään aina ole selän kipeytymisen taustalla, vaikka selkä kipeytyisi rajustikin. Vaikka kyseessä olisikin vaaraton tila, niin se ei tee siitä juurikaan helpommin siedettävää ja kipuilu voi haitata, jopa estää työntekoa. Toisaalta välilevyn pullistuma voi olla oireeton eikä näin ollen taas ole automaattinen selitys selkäkipuihin, vaikka sellainen löydöksenä magneettikuvissa olisikin.
Rankoja on yhtä monta erilaista kuin ihmisiäkin. Eletty elämä vammoineen ja kuormituksineen muovaa kehoamme jatkuvasti. Kehomme koostumus ja fyysiset ominaisuudet muuttuvat. Tavalliselle tallaajalle saattaa tuntua haastavalta ymmärtää ihmisen elimistön kaltaisen monimutkaisen rakenteen toimintaa, mutta toki tutkimukset tuovat jatkuvasti uutta tietoa elimistömme toiminnasta. Elimistön toimintaan liittyen on paljon enemmän asioita vielä tutkimuksin selvittämättä kuin selvitetty. Tutkittua tietoa tulee yksilön kannalta niin hitaasti, että ennen kuin elimistömme toiminta on täysin selvitetty, on ihmiskunta jo todennäköisesti ehtinyt hävitä maapallolta. Elinympäristömme muuttuu jatkuvasti ja uutta selvitettävää tulee lisää. Tällä hetkellä on kuitenkin jo selvää, että ihmisen on parempi pysyä liikkeessä, kuin olla paikallaan pitkiä aikoja. Kunhan ryhdistä pitää huolen, niin paras asento on aina se seuraava asento.
Jani Ropponen on Top-Cousins Oy:n ergonomia-asiantuntija. Jani on erikoistunut aktiiviseen istumiseen ja hän on viimeisen 15 vuoden aikana ollut mukana useiden aktiivi- ja satulatuolien tuotekehityksessä, hyödyntäen saamaansa tietotaitoa jatkuvasta dialogista fysioterapeuttien, tutkijoiden, asiantuntijoiden sekä lääkäreiden kanssa. Jani opiskelee parhaillaan töiden ohessa YAMK:ssa dataperusteista hyvinvointiteknologiaa.
]]>Niin, kun nimi viittaa, Top-Cousins Oy on kahden serkuksen perustama yritys. Adiel Hirschovits ja Robert Skurnik perustivat TC:n vuonna 1989. Serkuksilla oli yhteistä työhistoriaa tässä vaiheessa takana jo lähemmäs vuosikymmen eri yrityksissä eli uuden firman visio ja missio olivat ehtineet hautumaan pidempään. Koska serkuksille oli ergonomiatuotteiden kehittäminen sekä myyminen jo ennestään tuttua, oli selvää, että uudesta yrityksestä haluttiin tehdä edelläkävijä ihmisten työhyvinvoinnin huoltajana sekä ylläpitäjänä.
Top-Cousins Oy:n filosofiaan on alusta alkaen kuulunut oma tuotekehitys. Hauskaa on, että moni 80- tai 90-luvulla kehitetty tuotteemme palvelisi vielä tänäkin päivänä tarkoitustaan. Tosin design pitäisi varmaan päivittää 2000-luvulle 😉 Yksi alkuaikoina markkinoille tuomistamme tuotteista oli ylitse muiden: Pyörivä hiiripöytä. Suomalainen keksintö, joka oli mullistamassa sekä muuttamassa hiirityöskentelyn ergonomiaa. Tuotekehityksestä suuri kiitos menee myös yhteistyöllemme työterveyshuollon sekä vielä tarkennettuna etenkin työfysioterapeuttien kanssa. Tämä hedelmällinen yhteistyö on kestänyt kaikki nämä vuosikymmenet ja työfysioterapeuttien vinkkien ansiosta on syntynyt tuote tai kaksikin!Adiel Hirschovits jäi ansaitulle eläkkeelle jo vajaa kymmenen vuotta sitten. Yritys on kuitenkin pysynyt vahvasti perhevetoisena, kun Robertin molemmat pojat ovat nykyään yrityksessä osakkaina ja päivittäisessä toiminnassa mukana. Vuosikymmenet ovat vierineet, mutta pääfilosofiamme on pysynyt samana. Haluamme pitää ihmisten hyvinvoinnista huolta ja vieläkin kokonaisvaltaisemmin kuin ennen.
Ajat ovat muuttuneet ja ihmisten työskentelytavat sekä työympäristöt ovat jatkuvassa myllerryksessä. TC haluaa ergonomisen työskentelyn edelläkävijänä olla muutoksessa mukana ja olemme todenneet, että jälleen kerran se onnistuu parhaiten omalla tuotekehityksellä sekä omilla brändeillä. Näin pystymme parhaiten vaikuttamaan tuotteiden ergonomisiin ominaisuuksiin sekä laatuun. Tavoitteenamme on, että Suomessa ja muualla lähituotantona tuotettujen tuotteiden osuus mallistossamme tulee kasvamaan tulevaisuudessa.